Ny se päivä sit taas kukonaskelan verran pirentyy. Viäl saa nauttii sinisist illoist ja aamuist. Ei ol sit enää tätä mahrottoman kaunist sinist. Sit aurinko nousee joka aamu vaan korkeemmal ja porottaa päin naamaa jo ennen kun on kerkiny hereil. Linnut lauva, lumet sulava ja katit mouruu. Katoilt roikkuu pitkii jääpuikoi. Se on sit ohitte tääkin talvi. Tänäpän on aatonaatto enkä mää ol tehny mitään. Pannu vaan tähren ikkunaan ja polttanut kynttilöi. Eikä men taattokaa kuusen hankintaan. Saa ny olla tämmöttis tää joulu.

”Maailmassa on paljon ongelmia, jotka pitäisi korjata. Jokaisella ihmisellä on vain yksi elämä, joka pitäisi käyttää näiden epäkohtien poistamiseen”, sanoi Julian Assange iltauutisissa.

”Paha on maailmassa, se on meissä, se näyttää erottamattomasti kuuluvan elämään. Silti ihmiskunnan historian valoisa ja kaunis puoli puhuttelee meitä, äänellä jota ei tukahduta mikään: se tekee meidät onnelliseksi ja lohduttaa meitä, kehottaen ja mieltämme liikuttaen, tuoden toivon tuulahduksen olemassaoloomme, joka usein näyttää niin toivottomalta. Ja samoin kuin me rauhaa rakastavat tiedämme, ettemme ole pahasta vapaat, niin toivomme, että myös toisissa säilyisi mahdollisuus havahtua ymmärtämään ja rakastamaan”, sanoi Hermann Hesse helmikuussa 1955.
(Hermann Hesse, Sanat kuin taika, WSOY 1988)

Taas talvipäivä seisahtuu.

Naapurin koira haukahtaa. Vaikenee. Haukahtaa. Vaikenee. Tutkakuvassa on pilvikaikua. Koko päivän kuuntelen Mozartia. Musiikki on kaikista ihmisen aikaanasaamista äänistä ainoa, johon ei ole kätketty orjuuden eikä herruuden tahraa.

Maa on pukeutunut parhaimpiinsa. Valkea neitsyt odottaa joulua. Koskikara keikuttelee kivellä. Lapissa tuuli kiskoo kolmeakymmentäviittä astetta pakkasta. Lounais-Suomessa kuikuilee pieni matalapaine. Puoli metriä uutta lunta. Luistava keli. Lumi pöllyää ja haittaa vain tieliikennettä. Ihmiset yöpyvät lentokentillä. ”Minä hiihtelen hankia hiljakseen, minä hiihtelen siskojen kanssa…”

Mäkäräinen jälleen palkintokorokkeelle. Hyttynen kusi mereen. Leijonat umpisurkeita. Jään kerääntyminen laivojen rakenteisiin on kohtalaista Pohjois-Itämeren itäosassa ja Ahvenanmerellä. Muualla maassa vallitsee normaali talvikeli.

Sahtivaari ei vaan usko, etteivät suomalaiset halua Natoon, vaikka Katainen tuntisi itsensä kuinka ulkopuoliseksi. Tietäisivätpä vain miten syrjäytetyiksi tuntevat itsensä Suomen köyhät.

Venäjä on kutsunut koolle YK:n hätäkokouksen Koreoiden tilanteen takia. Hullut eivät saa koskaan tarpeekseen sodista.

Unessani kuvat kulkevat: Teroitan lyijykyniä, terät katkeilevat eikä mikään onnistu. Etsin asemalla aikatauluista oikeaa lähtöaikaa ja numerot on kirjoitettu oudoilla kirjamilla. Myöhästyn. Eksyn. Kun herään, muistan, miten helppoa ja vaivatonta oli olla kuollut.

Metsän reunassa kuu on suuri, sillä puut antavat sille mitan. Keskellä taivasta kuu on pieni, koska ei ole mitään, mihin verrata. Paitsi tähdet, jotka vilkuttavat kaukaa menneiisyydestä. Kuu on aina sama enkä usko, että siellä olisi kukaan koskaan käynyt.

Lunta tulee yötäpäivää: ylhäältä, alhaalta, edestä ja takaa. Kinokset hukuttavat ihmiset, talot ja tavarat. Autot hukkuvat lumeen ja lentelevät pitkin penkkoja. Tuiskaa ja pyryttää. Käynnissä on raivoisa sota lumisotkua vastaan. Tuuli ulvoo. Puut kaatuvat. Hengitys jäätyy. Kaikki puhuvat oudosta sääilmiöstä, jota ennen kutsuttiin talveksi.

Herkeämätön tuuli puhaltaa lävitseni, vaikka kivet eivät minun tahdostani liiku. Valo palaa kaiken yötä. Ketään ei tule. Joutsenet lentäneet pois. Kuuntelen omaa sydäntäni. Se on alkanut jätättää. Julmuus on meidän jokapäiväinen leipämme. Pitää vain opetella tislaamaan kärsimyksestä iloa niin kuin kriitikko oppii nauramaan itselleen.

Verkkaan kiitävät päivät kuin siivillä. Oma hitaus on kääntäen verrannollinen päivien lentoon. Sinistä riittää aamusta iltaan. Talvipäivänseisaukseen tahtoisin jäädä. Luomisen ihme tapahtuu lukemisessa. Teksti on tuttu, mutta minä en saa sitä syttymään.

Pakkanen kiristyy. Kaakkois-Suomessa tuulee ja sataa lunta. Jouluun on aikaa enää runsas viikko. Mustarastas kuopii lunta kaksin jaloin. Glögi palaa pohjaan. Pullapojat palavat. Kiire! Kiire! Kiire! Taivaalla kuunsirppi huutaa kita ammollaan apua.

Joki hengittää kevyesti ohutta usvaa. Taivaalle levittyy auringon kulta, puiden oksille kuura ja kimallus. Lumi linnassa hohtaa kupoliin asti. Tänään on Kyllikinpäivä. Minun äitini nimipäivä. Eilen purin kynteni poikki ja nyt sattuu ikävä sormeen.

Kukaan tiedemies ei usko aivoissa olevaan pikkumieheen, homunculukseen. Kaikki me kuitenkin tunnemme homunculuksen yhden harhakuvan: minän. - Kaikkien asioiden periaate on vesi, sillä kaikki on vettä ja veteen kaikki palautuu, sanoi Thales Miletoslainen (625-547 eaa). Kun metsään menee, niin kotiin katsoo. Kun kotiin tulee, niin metsään katsoo.

Aamu on sininen. Ohotanmeri tyrskyää. Kamtšatkan niemimaalla kuumat lähteet tuottavat vulkaanista lämpöä. Minun isäni oli linja-autonkuljettaja. Hän toi kotiin matkustajien hylkäämiä sanomalehtiä hellan ja uunien virikkeiksi. Me leikkasimme niistä mustavalkoisia joulupukin ja tonttujen kuvia. Me teimme kauppapaperista vihkoja, joihin liimasimme kuvat keitetyllä perunalla. Läetän Ossi Kähmille terveisiä!

Tarinassa Tor ajaa kahden vuohipukin vetämillä vaunuilla pitkin taivasta. Mummuni tiesi tämän, minä olen sen lukenut. Suuret hiutaleet leijailevat viistosti ohi ikkunan. Taivas on tasaisen harmaa. Yhtään varjoa ei näy. Kinokset kasvavat. Tontut hiipivät nurkissa. "Kyl se siit valkentuu", oli isälläni tapana sanoa usein.

Koko päivän on satanut lunta niin hiljaa kuin soisivat kellot kaukana jossain. Kaksi hämärää vastakkain. Kaksi pimeää. Pian lumihiutaleet muuttuvat kyyneliksi, virtaavat mereen eikä niitä enää ole.

Kuu makaa selällään tummalla aamutaivaalla, vetää pilvipeiton päällensä ja katoaa. Hiljaisuudessa raksuttaa kello, käki kukkuu kuusi kertaa. Avaan television: Kylmimmät pakkaslukemat löytyvät Itä-Suomesta. Lapissa on lämpimämpää. Ajatukseni käy Jäämerellä. "Albatrossi, joka lepäämättä liitää, se sinun sielusi on juuri kukaties", lauloi Junnu Vainio.

Likaisen, harmaankirjavan lasin läpi talven raskaan valon kestää. Jotenkin. Ilta on päivää armeliaampi. Pöly ei näy. Syklaami hehkuu tupakkapöydällä. Ruusu kukkii pihalla pakkasessa. Kiitän Ramia kirjasta, Lemmon paulat pirulliset. Niin totta tämä.

Outo valoilmiö taivaalla. Sanovat sitä auringoksi. Se ei enää näinä päivinä korkealle nouse. On ensimmäinen adventti. Enkeli taivaan lausui näin: Etelä-Korea ja USA aloittivat sotaharjoitukset Keltaisellamerellä. Yeonpyeongin saarella on kuultu tykinlaukauksia. Ihmisen hulluudella ei ole äärtä eikä määrää.

Aurinko kultaa kultaisen aamun. Kylmä hiipii pitkin lattioita. Lentokone jättää jälkensää taivaalle. Puiden oksilla on jo tykkylunta. Ilman tietoa lähettäjästä posti toi eilen kirjan: Hanna Nikkasen Viattoman imperiumin. Kiitän ja ryhdyn lukemaan: Kokkolan kobolttitehdas kehrää tosissaan rahaa... Tehdas siis ostaa kobolttinsa halvalla ja myy kalliilla... Kongosta Kokkolan kautta maailmalle.

Tuuli ajaa tuiskua takaa. Katoilta sataa vanhaa lunta. Sähkö pätkii. Ikkunalaudalle kinostuu lumivalli. Ruudulla kukkivat jääkukat. Hiutaleet hulluttelevat ja lentävät pystytuulessa takaisin pilviin. Orava katsoo oksalta. Omasta kotikuusestaan vilkuttaa hännällään toinen. Yöllä pakkanen tiukentaa otettaan. Minun olivat linnut.

Talven ensimmäinen pyry huiski puuterilunta kierteellä ohi ikkunan. Kovaa myrskyä luvattiin ja odotettiin kuin pankin kaatumista. Rajuilma saapui ja vei mennessään kaiken. Puut humisivat ja metsä haastoi. Paras ystävä tuli posket punaisena ovet paukkuen. Ehtosella juotiin teetä ja katsottiin Bonnie and Clyde.

Illalla kuuntelen Sibeliuksen viulukilpailua Ylen Klassiselta. Olen persona non grata. Vakka himmentää kynttilääni. Aukaisen kiinalaisen onnenkeksin: The last word has not been spoken yet. Yu-Ting Chen soittaa Mozartia, joka on minun sielunveljeni myös. Laitan suuhuni kaktuspastillin. Katkera maku kielelläni nukahdan hampaita pesemättä.

Kun ilmasto kylmenee, se lämpenee, väitti saksalaistutkija, jolla oli venäläinen nimi, jota en muista. Olen alkanut unohdella. - Ensin unohtuvat nimet ja sepalus auki. Sitten unohtuvat kasvot ja sepalus kiinni, sanoi entinen mies. Hyvähän se, että on virstanpylväitä. Tietää sitten, paljonko on vielä matkaa taitettava.

Paavi B XVI haluaa lieventää kondomikieltoja esimerkiksi prostituoiduilla. Piispa John Vikström sanoo, että myös homoille kuuluvat kaikki rukoukset, mutta myös "sekä heteroille että homoille osoitetut varoitukset seksuaalisesta irstailusta". En ymmärrä, miksi paavi sallii ihmiskaupan, mitä piispa tarkoittaa irstailulla. Onneksi minulla on suora yhteys Luojaani. Tänään sytytän kynttilän mielenterveysongelmaisille.

Lumi on jo peittänyt, järven aalto jäätynyt ja ikkunassa loistaa tähti keskellä pimeyttä. Mielessä kylmänä kysymys: Kuinka paljon tarvitaan järjetöntä tuskaa ja kärsimystä ennen kuin meidän silmämme avautuvat näkemään, että parempi maailma on mahdollinen. Ihmisten tekemä on tämäkin.

Holle-muori tampaa tyynyjä niin että ilma on valkoisena höyhenistä. Lumen alla maa lepää. Elämä etsii suojaa. Ihminen panee päälleen palttoon ja vetää fällyt niskaansa. Hän on lähempänä sientä kuin puuta. Laattakivipolku on käynyt liukkaaksi. Minun tukkani ulottuu kohta vyötäisille. Voi herra isä!

Yöllä satoi lunta, lunta, lunta. Räntäpalikat rummuttivat ikkunalaudan suojapeltiä. Pisarat koputtivat tummaan ikkunaan. Lumi tanssi taustalla ja kynttilä paloi ja paloi. Nuorena kaikki on taipuisaa, mukautuvaista ja haurasta. Vanhuus kova ja kuiva. Siksi nuoruus voittaa. Ensimmäiset antimateriahiukkaset on löydetty. Paitsi että elämä vie, se myös kantaa.

Aamulla varis istui koivun latvassa kuin selkäänsä saaneena. Taivaalla loikoili kaikenlaisia pilviä päät toistensa tyynyinä. Lännen puolella kaipauksen punajuova. Yhtäkkiä taivas muuttui keväiseksi. Aurinko iski iloisesti silmään. Tunsin olevani rakastettu. Ruusujen mukana tuli kesä.

Marraskuun murretut sävyt, maanläheiset värit liukenevat sumuun. Näkyvyys kaksisataa metriä. Polku kulkee kiven taakse. Jäiset pisarat putovat metsän äänettömyyteen. - Ei mummu kuole koskaan, sanoo lapsi: - Mummu muuttuu enkeliksi ja enkelit ovat usvaa. Likainen tavarajuna ohittaa meidät jarrut kirskuen.

Koivut seisovat alastomina kuin neitsyet odottaen valkoista verhoa. Kaikki pellot on jo käännetty. Paljas kynnös on synkkä, murheellinen ja jumalanmusta. Lumimarjat hohtavat kuin luusta hiotut helmet. Matalalla roikkuvat raskaat pilvet painavat selkäni kumaraan. Maa vetää puoleensa matkalaista. Kirkon vanhan kiviaidan vieressä on nähty päätön pappi.

Pitkät siniset aamut ovat täällä. Hämärä valottuu hitaasti. Matalalta siilaantuu puiden lomitse raskas valo. Maalaa maahan pitkät varjot. Linnut lennähtelevät ruokaa etsien. Orava loikkii oksalta toiselle. Rekat rymistävät tiellä. Tavarat varastoidaan pyörille. Niin kauan, kuin yksikin köyhä on vailla leipää, kenelläkään ei ole oikeutta elää hienosti ja mukavasti, sanoi Venny Soldan, rohkea ja viisas nainen.

Yöllä tuuli ulvoi pimeydessä. Räntä löi mustaan ikkunaan. Aamulla valkoinen maa oli kuin jäisen sokerikuorrutuksen peitossa. Pihalla autojen renkaiden jäljet kaartelivat salaperäisinä viesteinä tuntemattomalla kielellä. Katselin niitä ja mieleeni muistui Helenan eilinen neuvo: Käsittele kaikki stressaavat tilanteet kuin koira. Jos et pysty syömään sitä tai leikkimään sillä, kuse vain sen päälle ja kävele tiehesi.

Käy navakka tuuli ainakin viisi boforia ja kahdeksan metriä sekunnissa. Meri kohisee ja vaahtoaa, lyövät lakkapäälaineet rannan kallioihin. Myrsky on vasta alkamassa. Ilmassa on jo lumen tuoksu. Talvi tulee ajallaan niin kuin se on tullut aina. Ja se tulee odottamatta. Siitä voi olla huoleti. Ei ole koskaan vielä pettänyt talvi.

Yöllä kävi pakkanen. Puut horjuvat lievässä laitamyötäisessä. Taivas on kesänsininen: heleä ja kirkas. Seinän takana kumisee kitara, mies laulaa: Miksi ovet ei aukene meille? Palokärki nakuttaa männyn kylkeä pää punaisena. Jostain tulee savun tuoksu ja tuo kaipauksen. Jo toisen kerran minun mirttini kuoli ikikukaksi.

Auringon säteissä on sateenkaaren kaikki värit. Silmänräpäyksessä niiden pitenevät neulat läpäisevät harmaan ikkunan ja minä tuijotan auringon hehkuvaan kitaan. Aivoihini jää tulenkarvainen pallo kiertämään katseeni mukana pitkin seiniä. Kun olin lapsi, äiti käski istumaan suu auki aurinkoon, kun kurkku oli kipeä. Se auttoi ja paransi.

Vainajanpäivästä tuli pitkä. Kylmyys hopeoi harmaiksi koivun oksat. Viimeinen kuollut lehti pyörähti tuulen mukana maahan. Lintu putosi puusta kuin kivi. Kitkerää on minun leipäni. Kiukku pitää minut kasassa. Viininlehtikääryleet sihisevät pannulla. Melankolia on saatanan kylpy. Ilman meitä ei aikaa ole. Pilven takana aurinko avartuu ja täyttää taivaan. Kaikki ihmiset kuolevat oikeaan aikaan, sanoi George Sand.

Aamulla taivaanrantaan kohoaa tumma pumpulipilvi. Taivaankannen harmaa pilkkumi on koristettu kultaisella reunalla. Haudoilla palavat kynttilät. Seppeleet kiertyvät suruun. Pyhäinmiestenpäivä ja vainajien. Valkoinen lumi. Anteeksianto. Rakkaus uskoo kaiken, mitä se osaa toivoa.

Kaivinkone ulisee rinnetyömaalla. Se on kasvua, jota ei synny, kun aurinko maalaa mäntyjen rungot punaisiksi ja julistaa uuden päivän. Mitä se muka kannattaa? To bring you sunshine. Kiitos Harding Gunnar Virta. Kissa kasvattaa hiirtä kellarin loukossa ja perunat haisevat perunoilta. Se on maailman paras tuoksu. Siitä pitäisi tehdä hajuvettä. Lotossa oli kaksi oikein eikä yhtään lisänumeroa.

Meillä vieraili viime yönä vanha nainen, jolla oli jalassa vihreät sukat ja vasemmassa sukassa isovarpaan kohdalla reikä. Nainen saapui kolmen palvelijansa kanssa. Miehet kantoivat painavia laukkuja. Ensimmäisenä tullut oikaisi sohvalle ja nukahti heti. Kaksi muuta jäi kynnykselle seisomaan. Vanha nainen heristi nyrkkiään ja sanoi: Herää perkele!

Minä haluaisin vanhentua vähentymättä. Ei meikkejä, ei tukanlaittoa eikä koreita vaatteita. Tahtoisin olla karsitulla tavalla kaunis. Haluaisin, että henki minussa veisi voiton materiasta. Haluan tulla vanhaksi. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä täydemmin ja leppymättömämmin haluan tulla omaksi itsekseni.

Söin tänään aamiaiseksi kolme appelsiinin siementä.
Puin ylleni surullisimman puseroni.
Ikkunan takana koivussa on enää muutama keltainen lehti.
Metsä on muuttunut vihreäksi jälleen.
Talitiainen koputtaa ikkunaan pakkasten tuloa.

Vanhukset haisevat unohdukselle, sanoi lapsi.