torstai 18. marraskuuta 2010

Holle-muori tampaa tyynyjä niin että ilma on valkoisena höyhenistä. Lumen alla maa lepää. Elämä etsii suojaa. Ihminen panee päälleen palttoon ja vetää fällyt niskaansa. Hän on lähempänä sientä kuin puuta. Laattakivipolku on käynyt liukkaaksi. Minun tukkani ulottuu kohta vyötäisille. Voi herra isä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti