perjantai 12. marraskuuta 2010

Koivut seisovat alastomina kuin neitsyet odottaen valkoista verhoa. Kaikki pellot on jo käännetty. Paljas kynnös on synkkä, murheellinen ja jumalanmusta. Lumimarjat hohtavat kuin luusta hiotut helmet. Matalalla roikkuvat raskaat pilvet painavat selkäni kumaraan. Maa vetää puoleensa matkalaista. Kirkon vanhan kiviaidan vieressä on nähty päätön pappi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti